tutki minua

varastin "and that's who i am"- kuvapostausidean ensimmäiseltä julkiselta enkeliltäni, mangustilta, jonka syvät sanat saivat sydämeni tärähtelemään.

koska minä en oikeastaan osaa sanoa juuri mitään, on helppo uskotella itselleen tehneensä hienon ja luovan suorituksen vain lisäämällä jonkun toisen ottamia, upeita kuvia. huomasin myös, kuinka valitsin satojen joukosta kaksikymmentä asiaa, jotka ovat negatiivisia. lupaan itselleni ja teille muille, että teen tämän saman postauksen joskus uudestaan niin, että minua kuvaavat lauseet olisivat ainoastaan positiivisia. en tiedä, milloin pystyn siihen, ehken koskaan. aika kertoo.

minä olen ihan turvonnut.

maailman vahvin tyttö

tänä aamuna istuin risaisissa vaatteissa, kasvot pikkuisen liassa. söin kodikkaasti aamiaiseksi täytekakkua, enkä sievää, sopivaa palaa, vaan ronskisti ja isosti. hymähdin ehkä itsekseni, kun muistin, että peppi pitkätossukin teki niin. minä en varmasti näyttänyt yhtä suloiselta tyttöseltä, enkä varsinkaan maailman vahvimmalta sellaiselta. siinä hetkessä olin maailman heikoin, heikoin ikinä. täytekakku maistui silti liiankin hyvältä, enkä olisi jättänyt sitä syömättä, vaikka koko ajan tiedostinkin kuinka turha massa valui suuhuni ja sieltä vatsaan. reisiin, kasvoihin, sormiin, kerran näkyviin tulleiden olkaluideni ympärille.

en pidä tästä olotilasta. en pidä siitä, että tahtoisin hymyillä peilikuvalleni aamuisin, mutta kerran toisensa jälkeen minua tuijottavat kasvot vääntyvät irvistykseen. kuva katoaa vasta, kun kyynelet muodostuvat kummankin silmäkulmiin. en pidä siitä, että aiemmin päältäni valunut pusero istuu minulle, kaipaan hetkiä, jolloin jouduin nykäisemään sitä kauluksesta, ettei naapuri näkisi liikaa naiseudestani. minä niin kaipaan kylmyyttä, sitä, kuinka kellonviisareiden kiirehtiessä täytyi verhota itsensä taas useampaan kerrokseen puuvillaa. en pidä siitä, kuinka minulla nyt on illan viimeisessä hetkessä kuuma. minä haluan taas nukahtaa varpaat villasukista huolimatta paikalleen kohmettuneina, jäykät sormet yhteen kiedottuina. haluan taas hymyillä peilikuvalleni heti aamulla.

se oli maailman vahvin tyttö. hän ei ole ollut minun kanssani, mutta minä haluan löytää hänet. hän on varmasti lähempänä kuin itsekään uskon.

löydänkö maailman vahvimman
syömällä täytekakkua?

henki ei kulje

minua ahdistaa
en pysty tähän

asioita minusta

sain ensimmäisen blogihaasteeni Marikalta, jonka mukavaan ja inspiroivaan blogiin pääsee tästä: If you can dream it, you can do it!

tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta.

1. olen kai laiska. 
2. en pidä itsekkyydestä ja siihen rinnastettavista piirteistä.
3. olen yksinäinen.
4. viihdyn suihkussa kauan.
5. olen huulirasvariippuvainen.
6. saan päänsäryn, jos samassa tilassa on monta ihmistä.
7. ahdistun julkisilla paikoilla.
8. suutun helposti, ja kun suutun, tärisen ja veri kohisee korvissa.
9. olen todella herkkä.
10. unelmoin hyväpalkkaisesta ammatista.
11. olen ollut psykiatrisessa laitoksessa.

11 Haastajan kysymystä

1. Mikä on paras puolesi?
- hirveä kysymys, sillä joskus itsestään on hankalinta löytää niitä hyviä puolia. sanon sitten sen, että vaikka olisin kuinka pahalla mielellä, löydän naurunaiheen yksinkertaisista asioista.

2. Ketä ihailet?
- anonyyminä pysymisen vuoksi en voi vastata tähän täysin rehellisesti. ihailen erästä läheistäni.

3. Minkä asian haluat toteuttaa vuoden-kahden sisällä?
- haluan toteuttaa monen monta asiaa, mutta tärkeimpänä otan esiin sen, että tahdon valmistua oppilaitoksestani.

4. Kesä vai talvi? Ja mikä on valitsemassasi vuodenajassa parasta?
- kesä. ja talvi. molemmissa on huonot ja hyvät puolensa, mutta valitsen kesän, koska silloin ei ole lunta.

5. Mitä mieltä olet kauneusleikkauksista?
- mielestäni jokainen voi tehdä omalle elintilalleen mitä tahtoo, se kun on jokaisen omaa omaisuutta. en kuitenkaan pidä siitä, että ihminen muokkaa itsestään ihan erinäköisen.

6. Mikä on parasta, jota sulle on tapahtunut?
- se, että minulla on juuri tämä pieni hullu perhe.

7. Millasista elokuvista pidät?
- sanon niin päin, etten pidä kauhusta, tai elokuvista joissa häikäilemättä tapetaan eläviä olentoja.

8. Uskotko kohtaloon?
- tavallaan ehkä uskonkin. kaikella on varmasti edes jonkinasteinen tarkoitus.

9. Mitä mieltä oot horoskoopeista?
- luen välillä päivähoroskooppeja, mutten tiedä uskonko niihin.

10. Paljasta jokin pinttynyt tapasi?
- lasken lähes poikkeuksetta kalorit.

11. Millainen shoppailija olet?
- ahdistunut. haluan mahdollisimman nopeasti pois.

Haastan seuraavat blogit:
haluan tehdä niin, että jokainen kynnelle kykenevä ja halukas ilmoittaa minulle kommenttiboksiin haluavansa osallistua haasteeseen, ja lisään silloin blogin haastettujen listaan. sopiiko se teille?

Kysymykset haastetuille:
1. Mikä on lempivärisi ja miksi?
2. Onko sinulla lävistyksiä? Jos on, missä?
3. Haluaisitko tatuoinnin, jos haluaisit, minkälaisen?
4. Suosikkikappaleesi?
5. Mikä on suurin unelmasi?
6. Juotko kahvia? Miksi?
7. Mitä piirrettä itsessäsi et siedä?
8. Keneen julkisuuden henkilöön olet/olet ollut palavasti ihastunut?
9. Jos voisit muuttaa jotakin ulkonäössäsi, mitä se olisi?
10. Onko sinulla salaisuuksia, joista kukaan ei tiedä?
11. Millaiset välit sinulla on vanhempiisi?

// iso kiitos Marikalle 

ensimmäinen metriseitsemänkymmentä

ehkä humalasta on hyvä aloittaa. tunnen ja tiedän kuinka lukko sisälläni on yhtä visusti kiinni kuin ennenkin. en ole kirjoittanut sanaakaan kuukausiin, en itselleni, en muille. en yksinkertaisesti ole pystynyt muodostamaan ajatuksia sanoiksi, vaikka kuinka olisin halunnutkin. ennen sanat olivat minulle niin helppoja, olivat ne sitten sanoja ilman tarkoitusta tai päämäärää, tai sanoja jotka rakentuivat tunteesta ja tuskasta, sanoista, jotka oli pakko saada sanottua. minulla ei ole ollut sanoja.

kuudes tölkki sihahti juuri auki. jokaisen alas pakottamani desilitran jälkeen muistan itsestäni hieman enemmän. muistan, miltä tuntui kun kiusattiin, ilkuttiin ja naurettiin. muistan miltä tuntui olla ainakin yhden päänmitan verran pidempi ja lähes muiden leveyden verran leveämpi. minä muistan nyt, ja tulen aina muistamaan miltä ne sanat ja katseet tuntuivat. tulen aina muistamaan kuinka yksin silloin olin. tulen muistamaan, kuinka menin välitunnilla muiden luo ja kysyin, voisinko tulla mukaan peliin, eihän se ollut vielä alkanutkaan. ja ne sanat porautuivat sieluuni ja sisimpääni, syvälle ihooni. "ei me oteta läskejä tähän peliin!"

ei oteta läskejä. millaisia sitten? nättejä, pinkkiin pukeutuneita rikkaiden lapsia. niitä lapsia, joista tiesi jo kymmenvuotiaana, ettei heidän älynlahjansa tulisi riittämään kovinkaan suureen suoritukseen tässä ihmiselämässä. ne lapset otettiin mukaan leikkiin, joita oli tusinassa kolmetoista tai enemmän. mitä siinä tilanteessa sitten tekisi, kun on tullut suorasanaisesti ja rehellisesti torjutuksi, vaikka halusi vain pelata samaa peliä muiden lasten kanssa yhden elämänmittaisen kymmenenminuuttisen? mikä muu vaihtoehto minulla olisi ollut, kuin poistua omalle paikalleni rappurallin viereen, tuijotella violetin toppatakkini helmaa, odottaa, kuinka ensimmäinen kyynel karvaasti laskeutui poskelle ja sitten muodosti takkiin kauniin kuvion.

niistä vuosista asti tiesin päivältä päivältä selvemmin, että ne sanat ja teot jättäisivät minuun jotakin, joka ei poistuisi vain toivomalla. eivätkä ne ole poistuneet. yksikään muisto ei ole muuttunut kauniimmaksi tai helpommaksi, yhdenkään pilven reuna ei ole muuttunut kultaiseksi vaikka aurinko olisi noussut kuinka korkealle tahansa. jokainen koulukiusattu (joita muuten puolustan viimeiseen tinasotilaaseen) tietää, miltä se tuntuu. jokainen kiusattu haluaisi kostaa, unohtaa, tappaa tai vahingoittaa.

edit // eilisillan huumasta selvinneenä ja pahoinvoinnin siivittämänä tulin saattamaan ensimmäisen blogiluomuksen loppuun. tuo tarinointi ei ehkä kerro mitään, mutta ei sen tarvitsekaan. johdantona se saa kelvata, sekä teille että minulle. toivotan jokaisen teistä tervetulleeksi mukaan matkalleni, jonka päämäärästä minullakaan ei ole tietoa.

saa lukea

sanoa kauniita ja rumia

saa kysyä tai olla kysymättä

kertokaa, että

olette siellä